Tänään oli tehosterokotteen aika, ja Milo oli yhtä rauhallisesti tutkittavana kuin viimeksikin. Pitää kyllä olla onnellinen, että Milolle myös tuo matolääkkeen antaminen sujuu niin vaivattomasti. Kokemusta kun on matolääkkeen antamisesta kissoille; puolet lääkkeestä muualla kuin suussa ja kädet verinaarmuilla..

Ai niin, lisäystä edellisen päivän kertomukseen. Muistui vaan mieleen, että olihan se Milo yhtenä päivänä löytänyt meidän kengät ja jollain kumman ilveellä oli saanut vedettyä pohjallisen yhdestä kengästä ulos. Kuolasta päätellen muitakin kenkiä oli maisteltu. Ei sentään naskalihampaillaan kovin näkyvää jälkeä aikaan ollut saanut - siis sitä pohjallista lukuunottamatta Seurauksena tästä sillä on nyt yksi huone vähemmän vahdittavaa päivisin. Eteinen ja keittiö on sellaista aluetta, mistä se ei saa mitään irti ellei listoja rupea järsimään. Toivottavasti ei muuten rupea.

Milo on nyt reilun kuukauden päivät ollut päivät yksin kotona. Päivät ovat pitkiä (7-8h), mutta ainakin sanomalehdet on Milo jättänyt rauhaan keskittäen kaiken huomion luihin, leluihin ja aktivointipalloon.

Tässä onkin ajan kanssa kehkeytynyt jo tietty päivärytmi, ja tuntuu, että Milo kovasti yrittää ainakin aamupissaa pidättää. Luhtitalossa kun asutaan, on pissat muutaman kerran ehtineet tulla matkalla hissiin. Tästä viisastuneena olen viime aikoina kantanut Milon ulos, jotta tarpeet tulee tehtyä sinne minne kuuluukin.

Lähes puolet pehmoleluista on henkihieverissä. Hirmuisen hirviön ja pehmon kamppailussa saumat ovat ne, jotka ensimmäisenä antavat periksi. Hirmu vaan innostuu entisestään täytteiden vallatessa lattian. Emäntä on kuitenkin päättänyt ainakin lempilelut joskus korjata. Milolla on toki lateksisiakin vinkuleluja, mutta ne eivät tunnu olevan ainakaan vielä yhtä kiinnostavia ja niin ihanan riepoteltavia kuin pehmovingut.

Ei olla viime aikoina enää kielletty Miloa syömästä pupun papanoita. Luin keskustelupalstalta (ei toisaalta ehkä kaikkein luotettavin tiedonlähde), että ne ovatkin melko hyviä ravintopakkauksia. Kasvissyöjän uloste sisältää ruuansulatuksen kannalta hyödyllisiä bakteereja ja ravintoaineita, eivätkä loiset voi tarttua kasvissyöjältä lihansyöjälle, joten niistä ei kannata huolissaan olla. Marsu- ja jäniseläimet ulostavat kahdenlaisia papanoita: löysiä, jotka ne syö heti uudestaan, jotta saisivat ravinnon paremmin hyödynnettyä ja kasvikset sulamaan sekä kovempia, kuivia, jotka jäävät maahan. Eli, koiran syömät papanat ovat näitä elimistön jo kahteen kertaan kiertäneitä, jolloin myös kasvikset ovat koirallekin paremmin sulavassa muodossa.

Papanoiden lisäksi on maisteltu myös pehmolelujen täytteitä, paperia, ruohoa, lehtiä, multaa, hiekkaa, vähän isompia kiviä, keppejä, hyttysiä, koppakuoriaisia, ampiaisia, hämähäkkejä, toisten koirien jätöksiä.. Onpa kerran lenkin päätteeksi löytynyt turkinpippurikin Milon suusta! Koiran suu on ihmisen kädet - sinnikkäästi pitää yrittää muistaa tuo, mutta kun suusta pilkottaa liikkumattoman ampiaisen takapää, niin tahtoo sydän aina jättää muutaman lyönnin väliin. Onneksi ei ole vielä suuhun pistosta saanut (*koputtaa puuta*).

Kävimme tänään Milon kanssa leikkimässä Hillan ja Pessin luona. Edellisestä kerrasta olikin ehtinyt vierähtää pitkä tovi. Milo ei meinannut nahoissaan pysyä, kun näki Pessin meitä vastassa, ja leikki lähtikin heti käyntiin, kun päästiin aidatulle takapihalle. Takaa-ajo jatkuikin taukoamatta parin tunnin ajan, eikä voi kuin ihmetellä, mistä niillä riittää energiaa moiseen riehumiseen. Hyvä juttu kuitenkin, että Milolle on löytynyt väsymätön leikkikaveri

Milo on jo lähes samankokoinen kuin Pessi. Koskakohan tuo kasvuvaihe mahtaisi hieman laantua, kun Milo painaa 9-kiloisena jo kilon enemmän kuin Pessi, vaikka onkin lähes puolet matalampi. Ruumiinrakenne hämää aika paljon. Kuinkakohan iso järkäle tuosta tuleekaan..

Kotipihassa törmättiin 9kk ikäiseen novascotiannoutaja Topiin, joka oli omistajiensa kanssa matkalla koirapuistoon. Milo hieman pelästyi ison koiran nähdessään ja luimisteli häntä koipien välissä hetken aikaa, kunnes Topin isäntä tuli vähän rapsuttamaan, ja Topikin tuli vähän lähemmäs aidan toiselta puolen. Heti, kun haisteluetäisyydelle pääsivät, niin Milo oli taas elementissään. Toisen koiran huulien lipomista ja kieriskelyä maassa. Mähän-oon-vielä-ihan-pienen-pieni-koissu -esitys alkoi taas täydellä teholla Topi taas alkoi jo väistellä moista pennun innokkuutta ja näyttikin valmiilta jatkamaan matkaa.

Todennäköisesti vielä joskus nähdään Topi koirapuistossa, kunhan Milo saa ensin rokotukset kuntoon.

Eilisen karkureissuyrityksen seurauksena haettiin tänään valjaat ja seinäfleksi Mustista & Mirristä. Liikkeessä sattui samaan aikaan olemaan kääpiöpinseri ja chihuahua, joita Milo pääsi hieman haistelemaankin.

Illalla käytiin tutustumassa 5-vuotiaaseen Bichon frisé/havanais -narttu Misaan. Milo oli kovastikin innostunut uudesta kaverista, mutta Misa ei niinkään välittänyt pennun tutustumisyrityksistä. Sinnikkäästi Milo jaksoi lähestyä, että josko se kaveri nyt jo lähtisi leikkiin, mutta Misa torjui yritykset murisemalla ja keskittyi enemmän meidän ihmisten hurmaamiseen.

Tänään käytiin kylässä M:n äidin luona ja siellä Milo päätti testata hieman rajojaan. Milo on ollut siellä usein vapaana, koska se ei ollut vielä ilmaissut halukkuuttaan tutustua itsekseen pihan ulkopuoliseen elämään.

Katseltiin yhdessä, kun viereisellä kalliolla juoksenteli pari pikkulasta intiaaneiksi pukeutuneina, ja Milo uskaltautui lopulta jo vähän lähemmäksi katselemaan hurjaa takaa-ajoleikkiä. Lasten lähtiessä sulkapäähineet hulmuten juoksuun aidan ohi, Milo päättikin lähteä seuraamaan niitä. Se kyllä pysähtyi heti, kun huusimme 'odota'-käskyn, mutta tuijotti edelleen lasten perään ja välillä vilkuili meitä. M lähti hakemaan Miloa, kun 'tänne'-käsky ei tepsinyt, mutta M:n lähestyessä Milo lähti uudelleen lasten perään. M kuitenkin harhautti tällöin Miloa ja lähti itse juoksuun takaisin pihaan ja Milo seurasikin perässä.

Tämän jälkeen ei mennytkään kauaa, kun Milo päätti tutkia myös naapurin pihaa pensasaidan toisella puolella. Nyt se kuitenkin tuli kutsuttaessa takaisin.

Milo on nyt viikon verran joutunut viettämään päivät yksin kotona, kun isännän ja emännän piti palata takaisin työnantajan talutusnuoraan. Maanantaina vähän kotiintullessa jännitti, mitä oven takana mahtaakaan odottaa. No, lelut oli levällään siellä sun täällä ja Milo kömpi unisena makuuhuoneesta kuultuaan oven käyvän. Häntä alkoi vispata mahdottomasti ja koko pentu tärisi, kun se juoksi luokse. Perjantaina Milo olikin jo vetänyt sänkynsä makuuhuoneesta eteisen puolelle. Tiedä sitten, oliko se siirtänyt sen siihen leikkiessään vai tietoisesti ja kyttäysmeiningissä, mutta ainakin Milo oli heti ovella, kun sen auki sain

Sanomalehteä on poika repinyt yksinollessaan, joten ostettiin sille lisää härkätikkuja, koska niistä se on aiemminkin tykännyt. Lisäksi ostettiin possutikkuja ja hämärää ääntä pitävä aktivointipallo. Sille pitikin haukahtaa muutaman kerran, kun Milo sen ensi kertaa näki. Luuli kai leikkikaveriksi siitä lähtevän äänen takia. Hetken päästä se jo kuitenkin tajusi, että pallosta tulee nameja ulos, kun sitä vähän kääntelee - välillä varovasti kuonolla ja toisinaan rajusti tassuilla läpsimällä.

Tänään oli varattu aika ensimmäisiä rokotuksia varten Seinäjoen Eläinklinikalle. Paikka oli ihan asiallinen ja palvelu oli erittäin ystävällistä, joten palaamme sinne varmasti myös jatkossa. Milo sai kolmoisrokotteen, joka uusitaan kuukauden päästä ja silloin annetaan samalla myös rabies-rokote.

Odotushuoneessa sattui olemaan kääpiövillakoiran ja keskikokoisen villakoiran jälkeläinen ja pääsivätpä toisiaan vähän nenäkkäin haistelemaankin ennenkuin mentiin lääkäriä tapaamaan. Hienosti oli poika pöydällä ja antoi lääkärin tutkia. Piikkiäkään ei tainnut Milo edes huomata. Lääkärikin ihmetteli Milon rauhallista olemusta ja kertoi lopuksi, että pentu saattaa rokotuksen vaikutuksesta olla illalla hieman unisempi kuin yleensä. Mitä vielä. Väsymyksestä ei ollut tietoakaan, kun Milo paineli edestakaisin asunnossa sellaista vauhtia, että pelkkä ravaamisen katselu sai meidät hengästymään

Milo on nopeasti oivaltanut, miten hississä käyttäydytään. Ulko-oven edessä on ralli, jota Milo aluksi arasteli, mutta nyt se on jo astunut sen yli ihan normaalisti. Hissiinkin sitä piti hetki suostutella, mutta nyt se odottaa ovien avautumista ja hiippailee sisään saman tien. Sama hissistä ulos mentäessä. Lepoa saavat täten myös huonokuntoisen emännän kipeytyneet takareidet, kun nyt jo lähes 7-kiloista järkälettä on kannettu monta kertaa päivässä useamman viikon ajan kolme kerrosta alas ja takaisin ylös.

Niin upeita kesäpäiviä on ollut tähän asti, että Milo vasta tänään pääsi sateeseen lenkille. No, tihkusateeseen, mutta kastuipa vähän kumminkin - varsinkin tassut ja vatsanalusta tulivat sen verran märiksi, että näky sai emännän odottamaan innolla syksyn sateita. Sateesta Milo ei niinkään piitannut, koska rännien lorina ja märän maan tuoksut saivat kaiken mielenkiinnon. Ja olisihan se ollut hieman yllättävää, jos Milo sadetta olisi kummastellut, koska se suihkussa kuitenkin tykkää olla