Milo on nyt reilun kuukauden päivät ollut päivät yksin kotona. Päivät ovat pitkiä (7-8h), mutta ainakin sanomalehdet on Milo jättänyt rauhaan keskittäen kaiken huomion luihin, leluihin ja aktivointipalloon.

Tässä onkin ajan kanssa kehkeytynyt jo tietty päivärytmi, ja tuntuu, että Milo kovasti yrittää ainakin aamupissaa pidättää. Luhtitalossa kun asutaan, on pissat muutaman kerran ehtineet tulla matkalla hissiin. Tästä viisastuneena olen viime aikoina kantanut Milon ulos, jotta tarpeet tulee tehtyä sinne minne kuuluukin.

Lähes puolet pehmoleluista on henkihieverissä. Hirmuisen hirviön ja pehmon kamppailussa saumat ovat ne, jotka ensimmäisenä antavat periksi. Hirmu vaan innostuu entisestään täytteiden vallatessa lattian. Emäntä on kuitenkin päättänyt ainakin lempilelut joskus korjata. Milolla on toki lateksisiakin vinkuleluja, mutta ne eivät tunnu olevan ainakaan vielä yhtä kiinnostavia ja niin ihanan riepoteltavia kuin pehmovingut.

Ei olla viime aikoina enää kielletty Miloa syömästä pupun papanoita. Luin keskustelupalstalta (ei toisaalta ehkä kaikkein luotettavin tiedonlähde), että ne ovatkin melko hyviä ravintopakkauksia. Kasvissyöjän uloste sisältää ruuansulatuksen kannalta hyödyllisiä bakteereja ja ravintoaineita, eivätkä loiset voi tarttua kasvissyöjältä lihansyöjälle, joten niistä ei kannata huolissaan olla. Marsu- ja jäniseläimet ulostavat kahdenlaisia papanoita: löysiä, jotka ne syö heti uudestaan, jotta saisivat ravinnon paremmin hyödynnettyä ja kasvikset sulamaan sekä kovempia, kuivia, jotka jäävät maahan. Eli, koiran syömät papanat ovat näitä elimistön jo kahteen kertaan kiertäneitä, jolloin myös kasvikset ovat koirallekin paremmin sulavassa muodossa.

Papanoiden lisäksi on maisteltu myös pehmolelujen täytteitä, paperia, ruohoa, lehtiä, multaa, hiekkaa, vähän isompia kiviä, keppejä, hyttysiä, koppakuoriaisia, ampiaisia, hämähäkkejä, toisten koirien jätöksiä.. Onpa kerran lenkin päätteeksi löytynyt turkinpippurikin Milon suusta! Koiran suu on ihmisen kädet - sinnikkäästi pitää yrittää muistaa tuo, mutta kun suusta pilkottaa liikkumattoman ampiaisen takapää, niin tahtoo sydän aina jättää muutaman lyönnin väliin. Onneksi ei ole vielä suuhun pistosta saanut (*koputtaa puuta*).

Kävimme tänään Milon kanssa leikkimässä Hillan ja Pessin luona. Edellisestä kerrasta olikin ehtinyt vierähtää pitkä tovi. Milo ei meinannut nahoissaan pysyä, kun näki Pessin meitä vastassa, ja leikki lähtikin heti käyntiin, kun päästiin aidatulle takapihalle. Takaa-ajo jatkuikin taukoamatta parin tunnin ajan, eikä voi kuin ihmetellä, mistä niillä riittää energiaa moiseen riehumiseen. Hyvä juttu kuitenkin, että Milolle on löytynyt väsymätön leikkikaveri

Milo on jo lähes samankokoinen kuin Pessi. Koskakohan tuo kasvuvaihe mahtaisi hieman laantua, kun Milo painaa 9-kiloisena jo kilon enemmän kuin Pessi, vaikka onkin lähes puolet matalampi. Ruumiinrakenne hämää aika paljon. Kuinkakohan iso järkäle tuosta tuleekaan..

Kotipihassa törmättiin 9kk ikäiseen novascotiannoutaja Topiin, joka oli omistajiensa kanssa matkalla koirapuistoon. Milo hieman pelästyi ison koiran nähdessään ja luimisteli häntä koipien välissä hetken aikaa, kunnes Topin isäntä tuli vähän rapsuttamaan, ja Topikin tuli vähän lähemmäs aidan toiselta puolen. Heti, kun haisteluetäisyydelle pääsivät, niin Milo oli taas elementissään. Toisen koiran huulien lipomista ja kieriskelyä maassa. Mähän-oon-vielä-ihan-pienen-pieni-koissu -esitys alkoi taas täydellä teholla Topi taas alkoi jo väistellä moista pennun innokkuutta ja näyttikin valmiilta jatkamaan matkaa.

Todennäköisesti vielä joskus nähdään Topi koirapuistossa, kunhan Milo saa ensin rokotukset kuntoon.

Eilisen karkureissuyrityksen seurauksena haettiin tänään valjaat ja seinäfleksi Mustista & Mirristä. Liikkeessä sattui samaan aikaan olemaan kääpiöpinseri ja chihuahua, joita Milo pääsi hieman haistelemaankin.

Illalla käytiin tutustumassa 5-vuotiaaseen Bichon frisé/havanais -narttu Misaan. Milo oli kovastikin innostunut uudesta kaverista, mutta Misa ei niinkään välittänyt pennun tutustumisyrityksistä. Sinnikkäästi Milo jaksoi lähestyä, että josko se kaveri nyt jo lähtisi leikkiin, mutta Misa torjui yritykset murisemalla ja keskittyi enemmän meidän ihmisten hurmaamiseen.

Tänään käytiin kylässä M:n äidin luona ja siellä Milo päätti testata hieman rajojaan. Milo on ollut siellä usein vapaana, koska se ei ollut vielä ilmaissut halukkuuttaan tutustua itsekseen pihan ulkopuoliseen elämään.

Katseltiin yhdessä, kun viereisellä kalliolla juoksenteli pari pikkulasta intiaaneiksi pukeutuneina, ja Milo uskaltautui lopulta jo vähän lähemmäksi katselemaan hurjaa takaa-ajoleikkiä. Lasten lähtiessä sulkapäähineet hulmuten juoksuun aidan ohi, Milo päättikin lähteä seuraamaan niitä. Se kyllä pysähtyi heti, kun huusimme 'odota'-käskyn, mutta tuijotti edelleen lasten perään ja välillä vilkuili meitä. M lähti hakemaan Miloa, kun 'tänne'-käsky ei tepsinyt, mutta M:n lähestyessä Milo lähti uudelleen lasten perään. M kuitenkin harhautti tällöin Miloa ja lähti itse juoksuun takaisin pihaan ja Milo seurasikin perässä.

Tämän jälkeen ei mennytkään kauaa, kun Milo päätti tutkia myös naapurin pihaa pensasaidan toisella puolella. Nyt se kuitenkin tuli kutsuttaessa takaisin.

Milo on nyt viikon verran joutunut viettämään päivät yksin kotona, kun isännän ja emännän piti palata takaisin työnantajan talutusnuoraan. Maanantaina vähän kotiintullessa jännitti, mitä oven takana mahtaakaan odottaa. No, lelut oli levällään siellä sun täällä ja Milo kömpi unisena makuuhuoneesta kuultuaan oven käyvän. Häntä alkoi vispata mahdottomasti ja koko pentu tärisi, kun se juoksi luokse. Perjantaina Milo olikin jo vetänyt sänkynsä makuuhuoneesta eteisen puolelle. Tiedä sitten, oliko se siirtänyt sen siihen leikkiessään vai tietoisesti ja kyttäysmeiningissä, mutta ainakin Milo oli heti ovella, kun sen auki sain

Sanomalehteä on poika repinyt yksinollessaan, joten ostettiin sille lisää härkätikkuja, koska niistä se on aiemminkin tykännyt. Lisäksi ostettiin possutikkuja ja hämärää ääntä pitävä aktivointipallo. Sille pitikin haukahtaa muutaman kerran, kun Milo sen ensi kertaa näki. Luuli kai leikkikaveriksi siitä lähtevän äänen takia. Hetken päästä se jo kuitenkin tajusi, että pallosta tulee nameja ulos, kun sitä vähän kääntelee - välillä varovasti kuonolla ja toisinaan rajusti tassuilla läpsimällä.

Tänään oli varattu aika ensimmäisiä rokotuksia varten Seinäjoen Eläinklinikalle. Paikka oli ihan asiallinen ja palvelu oli erittäin ystävällistä, joten palaamme sinne varmasti myös jatkossa. Milo sai kolmoisrokotteen, joka uusitaan kuukauden päästä ja silloin annetaan samalla myös rabies-rokote.

Odotushuoneessa sattui olemaan kääpiövillakoiran ja keskikokoisen villakoiran jälkeläinen ja pääsivätpä toisiaan vähän nenäkkäin haistelemaankin ennenkuin mentiin lääkäriä tapaamaan. Hienosti oli poika pöydällä ja antoi lääkärin tutkia. Piikkiäkään ei tainnut Milo edes huomata. Lääkärikin ihmetteli Milon rauhallista olemusta ja kertoi lopuksi, että pentu saattaa rokotuksen vaikutuksesta olla illalla hieman unisempi kuin yleensä. Mitä vielä. Väsymyksestä ei ollut tietoakaan, kun Milo paineli edestakaisin asunnossa sellaista vauhtia, että pelkkä ravaamisen katselu sai meidät hengästymään

Milo on nopeasti oivaltanut, miten hississä käyttäydytään. Ulko-oven edessä on ralli, jota Milo aluksi arasteli, mutta nyt se on jo astunut sen yli ihan normaalisti. Hissiinkin sitä piti hetki suostutella, mutta nyt se odottaa ovien avautumista ja hiippailee sisään saman tien. Sama hissistä ulos mentäessä. Lepoa saavat täten myös huonokuntoisen emännän kipeytyneet takareidet, kun nyt jo lähes 7-kiloista järkälettä on kannettu monta kertaa päivässä useamman viikon ajan kolme kerrosta alas ja takaisin ylös.

Niin upeita kesäpäiviä on ollut tähän asti, että Milo vasta tänään pääsi sateeseen lenkille. No, tihkusateeseen, mutta kastuipa vähän kumminkin - varsinkin tassut ja vatsanalusta tulivat sen verran märiksi, että näky sai emännän odottamaan innolla syksyn sateita. Sateesta Milo ei niinkään piitannut, koska rännien lorina ja märän maan tuoksut saivat kaiken mielenkiinnon. Ja olisihan se ollut hieman yllättävää, jos Milo sadetta olisi kummastellut, koska se suihkussa kuitenkin tykkää olla

Vuorentaustasta siis jatkettiin Loimaalle, ja menikin pitkään iltaan ennenkuin perille saavuttiin. Hieman jännitti etukäteen, miten äitini kotona asustelevat kaksi uroskissaa Miloon suhtautuisivat, koska ne eivät ole koskaan koiraa aiemmin nähneetkään. Päätimme varmuuden vuoksi sulkea kissat yhteen huoneeseen, jotta Milo saisi rauhassa tutustua uusiin paikkoihin ja hajuihin. Kissat viettävät yleensäkin enimmän aikaa siinä samaisessa huoneessa, joten niitä järjestely tuskin hetkautti pätkääkään.

Äitini asuu tilavassa rivitalokolmiossa, jossa on iso aidattu takapiha, joten Milo sai rauhassa tulla ja mennä asioilleen. Ja hyvin se ulkona osasi asioillaan käydäkin. Viiden päivän aikana tuli sisälle vain yhdet kakat ja pissoja hieman enemmän ottaen huomioon sen, että Milo ei yöllä päässyt ulos.

Kissojen kannellisesta hiekka-astiasta sen sijaan tuli aivan mahdottoman houkuttelevat tuoksut, sillä Milo kiersi sitä pari ensimmäistä päivää kuin kissa kuumaa puuroa. Kolmantena päivänä se jo uskalsikin käydä maistamassa kissojen tuotoksia. Hyvää tuntui olevan, kun toisenkin kerran kävi, ja sen jälkeen astia siirrettiinkin kissojen huoneeseen toisen hiekka-astian seuraksi.

Yritettiin kyllä esitellä eläimiä toisilleen ja avattiin lopulta kissojen huoneen ovi. Milokin näytti aistivan, että huoneessa on jotain eläimiä, muttei päätä pahkaa sinne rynnännyt, vaan varovaisesti jäi oven kynnykselle tilanteen kehittymistä seuraamaan. Toinen kissoista tulikin näköetäisyydelle ja siinä ne sitten toisiaan herkeämättä tuijottivat pitkän tovin. Heti, kun toinen liikahti, niin toinen oli jo valmiusasemissa. Väistämättä mieleen tuli perinteinen lännenelokuvakohtaus, jossa kaksintaistelu on käynnistymässä ja molemmat odottaa kumpi vetää ensin. Taustalle olisi oivasti sopinut soimaan Hyvät, Pahat ja Rumat -elokuvan tunnusmusiikki. Lopulta Milo kyllästyi ja haukahti muutaman kerran turvallisen välimatkan (metri) päästä. Kissahan sitä hieman hätkähti, mutta jäi paikoilleen entistä valppaampana. M tuli sheriffinä väliin ja rauhoitti tilanteen sulkemalla kissat takaisin huoneeseensa. Ei niistä parissa päivässä ehtisi kuitenkaan sydänystäviä tulla, varsinkin kun kissat ovat jo 14-vuotiaita ja muutenkin melko säikkyjä uusia asioita kohtaan.

Joka päivä oli kovasti ohjelmaa. Tai siltä se ainakin tuntui. Vieraita ihmisiä nähtiin paljon, sekä kylässä että muuten vaan kaupungilla kulkiessamme. Milolle on jo kehittynyt pahaksi tavaksi jäädä istumaan, kun se vaan kuuleekin jossain ihmisen äänen, että josko olisi rapsutuksia tiedossa. Kotona Seinäjoella kun ollaan pyöritty pääasiassa kodin lähiympäristössä, jossa naapurit sitä aina huomioi, niin pitää nykyään totuttaa sitä siihen, ettei niitä rapsuja aina voi saada, vaikka ihminen ohi käveleekin.

Milo ei oikein kokenut uutta paikkaa omakseen, koska se liikkui siellä melko rauhattomasti. Nukkui katkonaisesti (paitsi öisin) ja pyrki pitämään meitä koko ajan silmällä. Torstaina käytiin veljen perheen luona kylässä ja jätettiin Milo siksi aikaa yksin yhteen huoneeseen, että se saisi rauhoituttua ja nukuttua vähän. Milo oli kolme tuntia yksin ja näytti vastaheränneeltä, kun tulimme takaisin. Ihan tohkeissaan oli, kun meidät näki, ja tekipä siinä riemuitessaan pienet ilopissatkin.

Löysin kaapeista vanhan Ressu -nalleni, ja annoimme sen Milolle. Se oli sen verran iso, että Milo otti sen oitis painikaveriksi. Milo sitä kantelee paikasta toiseen, pysähtyen välillä hetkeksi painimaan ja jatkaen taas matkaa.

Kotimatka menikin sujuvasti Milon nukkuessa koko reilun kolmen tunnin matkan.