Tänään matkustettiin kasvattajan luokse Vuorentaustaan. Emäntä ja isäntä jatkaisivat matkaansa kohti Helsinkiä, jossa heitä odotti melkein uunituore kummipoika Aleksi. Milo jäisi kasvattajan hellään huomaan viikonlopun ajaksi.

Hieraisimme silmiämme, kun näimme Piikun ja Mörrin pitkästä aikaa. Oli vaikea ymmärtää, että kyseessä oli todellakin sama parivaljakko, jonka tapasimme muutama kuukausi sitten, sillä muistan, kun näin nuo kaksi mörssäriä ensimmäisen kerran. Myös minä kuvittelin silloin, että glennit olisivat jotenkin siroja sylikoiria ja yllätys olikin valtava, kun Piiku ja Mörri ryntäsivät minua tietämätöntä tervehtimään. Ja nyt ne olivatkin samankokoisia kuin meidän puudeli-glennimme. Itseasiassa huomasimme Milon todellisen kokoluokan vasta nyt, kun se peuhasi Piikun ja Mörrin kanssa - poikahan on kasvanut ihan älyttömästi ..sitä kasvamista ei sitten kai vaan ei niin huomaa, kun sen kanssa elää joka päivä. Nyt sitä vähän ymmärtää, että muut näkevät Milon varmaan aika isona koirana, vaikka omasta mielestä se on pieni.

Milo oli aivan innoissaan saadessaan Mörristä hyvän leikkikaverin! Matot rullalle ja kisat käyntiin!

Käytiin lenkillä ja huomattiin, että Milo ontuu tassuaan. Hieman se punertaa, mutta seurataan tilannetta ja mennään lääkäriin, jos se ei tunnu parantuvan itsestään.

Huomenna Milo menee ensi kertaa yökylään. Ylöjärvelle Piikun ja Mörrin seuraksi

Huomattiin vasta nyt, että Nurmossakin on lemmikkieläinliike, joten poikkesimme sinne tutustumismielessä. Hyvä valikoima oli tavaraa, josta heti valitsimme kokeeksi yhden Nina Ottossonin älypelin, DogSmartin, jossa pitää nostella palikoita päästäkseen käsiksi palikan alla olevaan namiin. Kerran sitä jo kokeiltiinkin, ja alkuun peli tuntui hieman hämmentävän Miloa. Pari kertaa se nosti palikan pureskellakseen sitä eikä namia, mutta muutaman klapin käännettyään se jo alkoi tajuta pelin juonta ja namien metsästys pääsi kunnolla käyntiin.

Katseltiin kaupassa myös sadeasuja, koska kurakelit vain jatkuvat ja jatkuvat. Glennin mitoille tehty asu oli kuitenkin aivan liian pieni Milolle, joten se jäi ostamatta. Milo hurmasi taas liikkeen omistajat ja sai temppuja tekemällä herkkujakin

16 koiran (ja useamman koiranomistajan) voimin käytiin itsepäisyyspäivän marssilla Kyrkösjärven luontopolulla. Ranskanbulleja, nöffejä ja pari terroristia oli paikalle eksynyt. Lähes läpitunkemattoman metsän ja ajoittain aakeena laakeena aukeavan pellon poikki taivalsimme kohti edessä häämöttävää laavua. Siellä sitten paistettiin makkaraa - ja kyllä, koiruudetkin saivat osansa ja tuntuivat olevan erittäin tyytyväisiä saamiinsa makkaroihin

Meillä on ollut fleksi käytössä nyt viikon, ja täytyy sanoa, että lenkilläkäymisestä on tullut entistä mukavampaa, kun ei tarvi puolijuoksua roikkua hihnan perässä Milo saa jäädä haistelemaan ja itse voi kävellä pysähtymättä eteenpäin, Milo kun useimmiten kipittää jo ohi ennenkuin hihna ehtii kiristyä. Tuntuu koira itsekin siitä tykkäävän, kun saa käydä rauhassa ojia tutkimassa.

Tänään käytiin melko kaukaa ihmettelemässä joulun avajaisia ja ilotulitteita. Aluksi Milo ymmärrettävästi pelästyi kovaa ääntä ja kirkkaita valoja, mutta rauhottui kuitenkin, kun mekään ei raketeista hätäännytty.

Käveltiin junaradan viertä takaisin kotiin, ja matkalla tuli peräti kolme junaa vastaan. Ensimmäisen junan lähestyessä Milo pysähtyi katselemaan sitä, mutta jälkimmäisten tullessa se tassutteli junista sen kummemmin piittaamatta eteenpäin. Kaksi valtavan kokoista koiraa tuli myöskin vastaan samalla reissulla, ja niiden kanssa olisi kovasti pitänyt päästä leikkimään - niinkuin kaikkien vastaantulevien koirien kanssa. Milo ei ole turhan nirso, kun laitapuolenkulkijatkin olisivat niiiiin ihania leikkikavereita

Tavattiin Pessi tällä kertaa koirapuistossa. Kauaa ei pojat keskenään ehtineetkään leikkiä, kun joukkoon riemuisaan liittyi karjakoira Fani. Sen lähdettyä paikalle saapui kaksi narttukoiraa, Bessi ja Nala, joista pienempi Nala ei ollut niin halukas leikkimään kuin toinen. Bessin kanssa pojat juoksivatkin huimaa vauhtia pitkän aikaa. Milo juoksi sitkeästi vikkelämpien perässä ja oikaisi aina vähän, kun näki toisten tulevan takaisin

Bessin jo väsähtäessä käytti Pessi tilaisuuden hyväkseen ja alkoi astumisliikkeitä harjoitella. Milo katseli hetken vierestä ja testasi itsekin lantiolihastensa tottelevaisuutta, toisinaan jopa puolen metrin päässä kohteesta

Varpaiden alkaessa paleltaa lähdimme kiertämään koira-aitauksen vieressä kulkevaa kuntorataa. Milo kulki koko ajan aivan Pessin kyljessä kiinni - seurasi Pessiä kuin hai laivaa , vaikeuttaen välillä Hillan etenemistä. Mallikkaasti Milo kuitenkin jaksoi viiden kilometrin lenkin, vaikka reilun tunnin oli jo juossut toisten koirien kanssa.

Komeat lumipaakut oli tassuihin kerääntynyt ja välillä Milo pysähtelikin syömään tassuista lunta. Reippaasti se silti käveli autolle saakka, ja kotona pääsi heti lämpimään suihkuun.

Milo pääsi tänään kunnolla purkamaan energiansa lumen seassa pyöriessään. Melkoinen lumiparta sille kehkeytyykin hetkessä

Vihdoinkin sataa lunta! Hetki sitten käytiinkin ihmettelemässä valkeaa maata. Milo ei arastellut astua lumelle, mutta ryhtyi samantien nuolemaan lunta maasta. Kovan urakan itselleen otti, sillä lähes koko piha oli jo lumen peitossa Aikansa maata siivottuaan se kuitenkin innostui jo riehumaan lumessa. Mahdotonta menoa...

Lenkillä heitettiin Milolle lumipallo ja tämä otti sen oitis suuhunsa ja ryhtyi kantamaan sitä. Heitettiin sille toinenkin lumipallo, niin se yritti saada molemmat mahtumaan suuhunsa siinä kuitenkaan onnistumatta. Kovasti tykkää lumesta!

Päivällä käytiin leikkimässä Pessin luona. Pihalla oli melkoinen määrä vaahteranlehtiä, joita Hilla sitkeästi viileästä ilmasta piittaamatta haravoi isoksi kasaksi. Pojat jahtasivat sillä aikaa toisiaan kuin eivät olisi moneen kuukauteen toisiaan nähneet.

Lehtien alta paljastuva kostea maa oli mukava leikkialusta, ainakin koirien mielestä. Milo oli hetkessä kehittänyt itselleen kuranaamion ja kauttaaltaan tummanharmaan värinen, eli ei näyttänyt lainkaan itseltään. Kodak-hetkiä oli päivän aikana useampi, mutta huonomuistinen emäntä ei ollut muistanut laittaa kameran akkuja lataukseen edellisenä iltana.

Lehtikasa oli lopulta lähes metrin korkuinen. Hyppyytimme Pessiä ja Miloa lehtien keskelle, ja näytti kuin kasa olisi toiminut pienoisena trampoliinina - sen verran komeasti Pessi ainakin kasassa pomppi Milo enimmäkseen ihmetteli kasan reunoilla, että miten pääsisi mukaan, arastellessaan hieman astua jalkojen alla pettävien lehtien päälle.