2012-02-06T21:21:58Z katja Copyright 2012, katja SPHPBLOG http://www.kivioja.org/milo/blogi/index.php?entry=entry061226-200532 2006-12-26T00:00:00Z 2006-12-26T00:00:00Z
Aamulenkin jälkeen siirryimme viettämään aattoiltaa mummolaan. Milo oli onnesta soikeana nähdessään tuttuja ihmisiä ja vanhan painikaverinsa - metrisen dinosauruksen. Mummon kertoman mukaan Dinosaurus oli yrittänyt piiloutua sängyn alle, mutta pahaksi onnekseen ei ollut saanut vedettyä päätänsä täysin piiloon. Tästä oli tietenkin seurauksena se, että brindle torpedomme bongasi tuon kyhjöttävän hirmuliskon ja nappasi kaveria kaulasta kiinni, vieden sen koiramaisen tanssin pyörteisiin.

Hivenen normaalia pienemmän aamupalan ja jouluisen peuhaamisen jäljiltä alkoi Milo vaikuttaa todella nälkäiseltä. Ollaan yleensä annettu ruoka vasta sittenm kun olemme itse syöneetm mutta nyt päätimme antaa Milolle osan joulupöperöistään. Hyvin näytti uppoavan kunnon annos maksalaatikkoa pienehköön koiraan. Kinkkuunkin pääsi pötkö hakemaan tuntumaa sen jälkeen, kun ihmiset olivat nauttineet joulupöydän antimista. Tosin siivujen eteen joutui vähän näkemään vaivaa, mutta kukapa ei paria temppua tekisi herkkujen eteen.

Illalla olikin sitten lahjojen vuoro. Joulupukkia ei meillä näkynyt lainkaan - lieneekö ollut sen verran hidasta maastossa liikkuminen, kun ei ollut lunta, että aivan jokapaikkaan tuo vanhus ei ehtinyt. No, mutta onneksi meitä kuitenkin oli piristämässä pieni glenni, jolla oli punaiset vilkkuvat poronsarvet ja punainen nuttu päällä. Milo sai lahjaksi puoliksi syödyn omenan, josta kurkisti myös pirullisesti virnuileva mato - en siis tarkoita nyt oikeaa syötyä omenaa vaan sellaista leikkivinkuomenaa. :) ...ja sitten luita, joka hampaalle omansa. Emäntä oli myös rytännyt isoon pahvilaatikkoon sanomalehden sivuja ja piilottanut niiden sekaan kaikenlaisia herkkuja sekä pehmoporon ja nallen. Milo sukelsi laatikkoon ja kuono tuhisten lunasti voittojaan.]]> http://www.kivioja.org/milo/blogi/index.php?entry=entry061224-232414 2006-12-24T00:00:00Z 2006-12-24T00:00:00Z http://www.kivioja.org/milo/blogi/index.php?entry=entry061223-180524 2006-12-23T00:00:00Z 2006-12-23T00:00:00Z
Tänään käveltiin jo koirapuistoon ja juoksenneltiin hetki tyhjässä aitauksessa. Oltiin jo ovella lähdössä pois, kun paikalle saapui Miloa kuukautta vanhempi dalmatialaisnarttu Maisa. Maisan emäntä hieman aluksi epäili, että tohtiikohan kaveruksia päästää leikkimään, kun Maisalla on aika kovat otteet. Päätettiin kuitenkin kokeilla, mitä tilanteesta syntyy, koska kyllähän glennit aikamoisia selviytyjiä ovat.

Alkuun painittiin kovaa ja Milo antoi hyvän vastuksen. En ymmärrä täysin koirien kieltä, mutta uskon Milon lohduttaneen Maisaa painin tauottua supisuomalaisin sanoin "Hopea ei ole häpeä!" :D Sitten alkoikin armoton juokseminen ympäri aitausta. Tauotonta juoksemista ja riehumista. Pitkään. Milo oli todella nuutunut, kun piti lähteä kävelemään takaisin kotiin. Edettiin hitaasti, mutta varmasti kohti kotia ja siellä odottavaa pehmoista omaa petiä, jossa uni maittaa. Välillä Milo heräsi syömään ja käytiin pikaisesti pissalla. Sitten Milo painui takaisin pehkuihin :)]]> http://www.kivioja.org/milo/blogi/index.php?entry=entry061222-202810 2006-12-22T00:00:00Z 2006-12-22T00:00:00Z
Meillä on ollut vähän hankaluuksia sisäsiisteyden opettelussa. Ollaan viety Miloa ulos tunnin välein, ettei pissa tule sisälle ja aamuisinkin on ollut kova kiire ulos, ettei tule vahinkoa. Ajateltiin, että mitä useammin Milo pääsee tekemään asiansa ulos, sitä nopeammin se alkaa pitämään luonnottomana tehdä asiansa lattialle - teoriassa näin, käytännössä toisinpäin. Hoidossa ollessaan oli pissattu lattialle vain pari kertaa ja sunnuntaiaamullakin oli poika odottanut melkein tunnin ulospääsyä ilman vahinkoa. Sissiltä saatiinkin hyviä vinkkejä sisäsiisteyden opetteluun. Sissi selitti, että kun Milo on tottunut käymään ulkona niin usein, niin sille on tullut tarve pissata heti, kun se tuntee vähänkin painetta rakossa. Eli ei ole tullut tarvetta pidättää, vaikka elimistössä lihakset tätä varten olisikin jo olemassa, koska se on viety ulos ennenkuin sille on varsinaisesti edes tullut hätä. Nyt vaan pitää kokeilla vähentää ulosvientejä ja yrittää rytmittää sitä paremmin, että se oppii tuntemaan ne tietyt ajat, jolloin ulos pääsee.

Katsottiin tarkemmin Sissin ja Jukan kanssa sitä Milon tassua ja se oli hieman tulehtunut. Puhdistettiin tassu ja laitettiin hoitovoidetta. Milo oli rauhallinen koko hoito-operaation ajan ja melkein nukahti syliini. Viikonlopun riennot ja peuhaaminen alkoivat jo vaatia verojansa ja Milo nukkuikin koko paluumatkan ja jatkoi uniaan omassa sängyssään melkein saman tien, kun päästiin kotiin.]]> http://www.kivioja.org/milo/blogi/index.php?entry=entry061217-224855 2006-12-17T00:00:00Z 2006-12-17T00:00:00Z
Hieraisimme silmiämme, kun näimme Piikun ja Mörrin pitkästä aikaa. Oli vaikea ymmärtää, että kyseessä oli todellakin sama parivaljakko, jonka tapasimme muutama kuukausi sitten, sillä muistan, kun näin nuo kaksi mörssäriä ensimmäisen kerran. Myös minä kuvittelin silloin, että glennit olisivat jotenkin siroja sylikoiria :p ja yllätys olikin valtava, kun Piiku ja Mörri ryntäsivät minua tietämätöntä tervehtimään. Ja nyt ne olivatkin samankokoisia kuin meidän puudeli-glennimme. Itseasiassa huomasimme Milon todellisen kokoluokan vasta nyt, kun se peuhasi Piikun ja Mörrin kanssa - poikahan on kasvanut ihan älyttömästi :) ..sitä kasvamista ei sitten kai vaan ei niin huomaa, kun sen kanssa elää joka päivä. Nyt sitä vähän ymmärtää, että muut näkevät Milon varmaan aika isona koirana, vaikka omasta mielestä se on pieni.

Milo oli aivan innoissaan saadessaan Mörristä hyvän leikkikaverin! Matot rullalle ja kisat käyntiin!]]> http://www.kivioja.org/milo/blogi/index.php?entry=entry061215-232212 2006-12-15T00:00:00Z 2006-12-15T00:00:00Z
Huomenna Milo menee ensi kertaa yökylään. Ylöjärvelle Piikun ja Mörrin seuraksi :)]]> http://www.kivioja.org/milo/blogi/index.php?entry=entry061214-192809 2006-12-14T00:00:00Z 2006-12-14T00:00:00Z
Katseltiin kaupassa myös sadeasuja, koska kurakelit vain jatkuvat ja jatkuvat. Glennin mitoille tehty asu oli kuitenkin aivan liian pieni Milolle, joten se jäi ostamatta. Milo hurmasi taas liikkeen omistajat ja sai temppuja tekemällä herkkujakin :)]]> http://www.kivioja.org/milo/blogi/index.php?entry=entry061209-202646 2006-12-09T00:00:00Z 2006-12-09T00:00:00Z http://www.kivioja.org/milo/blogi/index.php?entry=entry061206-182524 2006-12-06T00:00:00Z 2006-12-06T00:00:00Z http://www.kivioja.org/milo/blogi/index.php?entry=entry061125-201029 2006-11-25T00:00:00Z 2006-11-25T00:00:00Z
Käveltiin junaradan viertä takaisin kotiin, ja matkalla tuli peräti kolme junaa vastaan. Ensimmäisen junan lähestyessä Milo pysähtyi katselemaan sitä, mutta jälkimmäisten tullessa se tassutteli junista sen kummemmin piittaamatta eteenpäin. Kaksi valtavan kokoista koiraa tuli myöskin vastaan samalla reissulla, ja niiden kanssa olisi kovasti pitänyt päästä leikkimään - niinkuin kaikkien vastaantulevien koirien kanssa. Milo ei ole turhan nirso, kun laitapuolenkulkijatkin olisivat niiiiin ihania leikkikavereita :roll:
]]> http://www.kivioja.org/milo/blogi/index.php?entry=entry061118-212234 2006-11-18T00:00:00Z 2006-11-18T00:00:00Z
Bessin jo väsähtäessä käytti Pessi tilaisuuden hyväkseen ja alkoi astumisliikkeitä harjoitella. Milo katseli hetken vierestä ja testasi itsekin lantiolihastensa tottelevaisuutta, toisinaan jopa puolen metrin päässä kohteesta :D

Varpaiden alkaessa paleltaa lähdimme kiertämään koira-aitauksen vieressä kulkevaa kuntorataa. Milo kulki koko ajan aivan Pessin kyljessä kiinni - seurasi Pessiä kuin hai laivaa :), vaikeuttaen välillä Hillan etenemistä. Mallikkaasti Milo kuitenkin jaksoi viiden kilometrin lenkin, vaikka reilun tunnin oli jo juossut toisten koirien kanssa.

Komeat lumipaakut oli tassuihin kerääntynyt ja välillä Milo pysähtelikin syömään tassuista lunta. Reippaasti se silti käveli autolle saakka, ja kotona pääsi heti lämpimään suihkuun.]]> http://www.kivioja.org/milo/blogi/index.php?entry=entry061103-175127 2006-11-03T00:00:00Z 2006-11-03T00:00:00Z http://www.kivioja.org/milo/blogi/index.php?entry=entry061028-174622 2006-10-28T00:00:00Z 2006-10-28T00:00:00Z
Lenkillä heitettiin Milolle lumipallo ja tämä otti sen oitis suuhunsa ja ryhtyi kantamaan sitä. Heitettiin sille toinenkin lumipallo, niin se yritti saada molemmat mahtumaan suuhunsa siinä kuitenkaan onnistumatta. Kovasti tykkää lumesta!]]> http://www.kivioja.org/milo/blogi/index.php?entry=entry061027-235518 2006-10-27T00:00:00Z 2006-10-27T00:00:00Z
Lehtien alta paljastuva kostea maa oli mukava leikkialusta, ainakin koirien mielestä. Milo oli hetkessä kehittänyt itselleen kuranaamion ja kauttaaltaan tummanharmaan värinen, eli ei näyttänyt lainkaan itseltään. Kodak-hetkiä oli päivän aikana useampi, mutta huonomuistinen emäntä ei ollut muistanut laittaa kameran akkuja lataukseen edellisenä iltana.

Lehtikasa oli lopulta lähes metrin korkuinen. Hyppyytimme Pessiä ja Miloa lehtien keskelle, ja näytti kuin kasa olisi toiminut pienoisena trampoliinina - sen verran komeasti Pessi ainakin kasassa pomppi :lol: Milo enimmäkseen ihmetteli kasan reunoilla, että miten pääsisi mukaan, arastellessaan hieman astua jalkojen alla pettävien lehtien päälle.]]> http://www.kivioja.org/milo/blogi/index.php?entry=entry061015-190215 2006-10-15T00:00:00Z 2006-10-15T00:00:00Z http://www.kivioja.org/milo/blogi/index.php?entry=entry061004-191558 2006-10-04T00:00:00Z 2006-10-04T00:00:00Z
Päästyämme takaisin Mönttilään, glenninalut ryhtyivät takaa-ajoon. Muut olivat jo ehtineet tutustumishaistelut hoitaa alta pois ennen tuloamme, joten kaikki olivat nyt Milon kimpussa, joka vain riemuitsi sydämensä kyllyydestä, kun oli niin suunnaton määrä leikkikavereita. Leikin riemun yhteydessä yhdeltä jos toiselta lähti hampaita :)

Läheisen koulun pihalla käytiin harjoittelemassa näyttelykehässä toimimista. Milo tosin oli kiinnostunut kaikesta muusta kuin kävelystä ja pissatkin tuli tehtyä "kehään". Mutta harjoittelu tekee mestarin, eihän sitä ensimmäisellä kerralla voikaan kaikki täydellisesti mennä.

Jo edellisen kerran käydessämme Ylöjärvellä, syyhysivät Sissin sormet päästä Milon korviin kiinni, mutta lopulta vasta tänään Milolta nypittiin pentukarva pois. Kyllä sitä karvaa lähtikin yllättävän paljon, mutta siisti poika sieltä syntyi.

Iltapäivällä paikalle ilmestyi myös pentujen isä, Frodo. Hieman jo hätkähdimme Frodon komeaa kokoa, ja mietimme, mahtaako Milosta kasvaa yhtä suuri. Milo oli kovin kiinnostunut isästään ja kävikin moneen otteeseen sitä haistelemassa.

Päivä oli kaikinpuolin onnistunut ja oli todella mukavaa tavata myös muiden sisarusten omistajat.]]> http://www.kivioja.org/milo/blogi/index.php?entry=entry060924-233244 2006-09-24T00:00:00Z 2006-09-24T00:00:00Z
Tänään olikin treffit koirapuistossa vähän isommalla porukalla. Milo, Pessi, 2v ranskanbulldoggi Nuppu, shetlanninlammaskoirat Tempo ja 7kk Tuittu, sekä englanninbulldoggin ja dalmatialaisen rakkauden hedelmä.. Paikalle eksyi myöhemmin myös 1,5v dobermanni. Milolla oli töppöjalkoineen tekemistä pysyä muiden vauhdissa mukana, kun kaikki painelivat niin lujaa menemään. Hyvin kuitenkin tuli kaikkien kanssa toimeen, niin koirien kuin ihmistenkin.

Parin tunnin puistoilu ja sitä seurannut n. kilometrin lenkki taisi olla Milon tähänastisen elämän rankin kokemus. Poitsu oli rättiväsynyt koko illan eikä jaksanut tehdä oikein mitään.]]> http://www.kivioja.org/milo/blogi/index.php?entry=entry060917-181228 2006-09-17T00:00:00Z 2006-09-17T00:00:00Z
Ai niin, lisäystä edellisen päivän kertomukseen. Muistui vaan mieleen, että olihan se Milo yhtenä päivänä löytänyt meidän kengät ja jollain kumman ilveellä oli saanut vedettyä pohjallisen yhdestä kengästä ulos. Kuolasta päätellen muitakin kenkiä oli maisteltu. Ei sentään naskalihampaillaan kovin näkyvää jälkeä aikaan ollut saanut - siis sitä pohjallista lukuunottamatta :roll: Seurauksena tästä sillä on nyt yksi huone vähemmän vahdittavaa päivisin. Eteinen ja keittiö on sellaista aluetta, mistä se ei saa mitään irti ellei listoja rupea järsimään. Toivottavasti ei muuten rupea.]]> http://www.kivioja.org/milo/blogi/index.php?entry=entry060912-204031 2006-09-12T00:00:00Z 2006-09-12T00:00:00Z
Tässä onkin ajan kanssa kehkeytynyt jo tietty päivärytmi, ja tuntuu, että Milo kovasti yrittää ainakin aamupissaa pidättää. Luhtitalossa kun asutaan, on pissat muutaman kerran ehtineet tulla matkalla hissiin. Tästä viisastuneena olen viime aikoina kantanut Milon ulos, jotta tarpeet tulee tehtyä sinne minne kuuluukin.

Lähes puolet pehmoleluista on henkihieverissä. Hirmuisen hirviön ja pehmon kamppailussa saumat ovat ne, jotka ensimmäisenä antavat periksi. Hirmu vaan innostuu entisestään täytteiden vallatessa lattian. Emäntä on kuitenkin päättänyt ainakin lempilelut joskus korjata. Milolla on toki lateksisiakin vinkuleluja, mutta ne eivät tunnu olevan ainakaan vielä yhtä kiinnostavia ja niin ihanan riepoteltavia kuin pehmovingut.]]> http://www.kivioja.org/milo/blogi/index.php?entry=entry060911-212502 2006-09-11T00:00:00Z 2006-09-11T00:00:00Z